Kuin tervaa joisi

03.07.2011

Sonyn päävaiva on palannut ja ehkä vielä astetta pahempana kuin ekalla kerralla. Allergialääke ei vaikuta yhtään ja viemme sen ensi viikolla taas lääkäriin jos saamme ajan. Pahin pelko on että neste ja tulehdus on palannut otsaan ja se ei johdu allergiasta vain jostain ihan muusta joka ei ole parannettavissa. Eli Ruotsin reissu joukkueelle on förbi. Miten tämä epäonnen kierre ei loppu koskaan… vai onko hevosten kanssa aina tämmöstä taistelua. Aina välillä tulee tunne että tekisi mieli ripustaa hanskat naulakkoon ja jatkaa taas normaalia elämää ilman hevosia. Toisaalta taas, kyllä joskus työtä tekevä palkkansa saa.

Ei edes se, että heinä on onnellisesti tehty, pelasta tätä tunnetilaa. Isoista paaleista on osa vielä pellolla mutta se ei ole koko maailma jos kastuvat vähän päältä. Uudet hevoset etenevät mielestäni tosi hyvin myös.

Henkilökohtaisesti minut pelastaa se, että olen saanut erittäin paljon hyvää palautetta monelta taholta kirjoituksistani. Lämmittää tosi paljon sydäntä, koska olen nuoruudessani taistellut lukihäiriön ja kirjoittamisen kanssa. Vedin aina äikästä ja Suomen kielestä ala-arvoisia numeroita. Mutta ehkä tämä on myös esimerkki siitä että ei periksi anneta koskaan…

Roy