Pimeät yöt

On vierähtänyt tovi sitten viimeisestä kirjoittelusta, olen pahoillani. Tämä ei suinkaan tarkoita ettei olisi mitään tapahtunut tallilla, vaan päinvastoin on ollut erittäin tapahtumarikas kaksi viikkoa.

Uudet pojat Luke ja Kadi ovat edistyneet ihan kohtalaisesti ja päätimme, että menemme Karjaan kisoissa molemmilla perusliikkeet laukassa kilpailun ulkopuolella. Lukella on nyt vähän ongelmia etupolvien nivelissä, molemmat ovat tulehtuneet ja emme ole ihan varmoja että parantuvatko ne ennen kisaa. Kadi taas on viime päivinä esittänyt että treenaaminen on ehkä kipeyttänyt sen selän. Luulen että meillä on paljon kovemmat treenit mihin he ovat tottuneet, meillä kun ei löysin ohjin ratsasteta pitkin kenttää maisemia katsomassa. Jos haluaa olla hyvä niin ainoa mahdollisuus on treenata. Se on täysin ymmärrettävissä, että uusi laji myös tuo niille omat vaivat alussa. Sony on vielä kevyellä niskan takia. Sony on nyt kaksi kertaa hoidettu pulssihoidolla ja ensi kuussa on sitten jälkitarkastus ultralla. Jos kaikki on hyvin, niin treenaaminen jatkuu normaalisti, ei kun peukkuja sille.

Karjaan kisojen jälkeen alkaa keskittyminen tämän vuoden kohokohtaan PM kisoihin. Liitosta lähtee lajivastaava mukaan joukkueen johtajaksi, joten tällä kerralla lähden vain kuskiksi, lastenhoitajaksi ja nauttimaan PM tunnelmasta. Ehkä kuvaan jonkun verran niin saatte myös nähdä kohokohdat kun otetaan mitaleja!!!

Viljely puolella on puinnin aika. Kaura itäsi niin epätasaisesti että olen vähän odotellut että mahdollisimman paljon olisi kypsää enne puintia. Jos säät taas paranee, niin silloin on puitava, muuten osa tulee liian vanhaksi ja menettää energia arvonsa. Vähän vihreitä jyviä joukossa ei periaatteessa haittaa, se ainoastaan nostaa viljan kuivattamisaikaa ja kuluja.

Anni on aloittanut työt, hoitovapaan jälkeen, joten saan myös itse aktiivisesti olla siivoamassa tallia. Joten on myös minulle tiedossa kipeitä kohtia. Sanonta, että kun on täyttänyt neljäkymmentä ja herää aamulla ja mikään paikka ei kolota niin silloin on kuollut, tuntuu aika oikealta.

Roy

Vili & Anni

Pojat hammaslääkärillä

Luke ja Kadi kävivät hammaslääkärillä tällä viikolla. Aika oli periaatteessa varattu vain Lukelle. Vaihdoimme ajan Kadille, koska mielestämme ratsastuksessa oli näkyvissä merkkejä että suussa on sanomista. Otimme Luken mukaan seuraponiksi siinä toivossa että kerkeisivät hoitaa molemmat kuitenkin. Käytämme yhtä Suomen parhaimmista jollei parasta eläinlääkäriä raspauksessa. Jukka Holopainen eli Juti on hoitanut meidän hevosten suut jo vuosia.

Jutin ensi vilkaisu suuhun ja ”jaahas” kertoi, että tekemistä löytyi. Kadilla oli kahdestoista ylähammas. 12 ylähammas on ylimääräinen hammas jolla ei ole paria alhaalla ollenkaan. Tietysti se oli jo niin pitkä että oli työntymässä ala ikeneen tosi pahasti. Muutenkin hampaat olivat epätasaiset ja erittäin jyrkillä etu nousuilla. Suun puremaliikekin oli jo vajaa. Tarvittiin neljä rauhoitus piikkiä ja melkein tunnin hiominen sähkökoneella enne kuin kaikki oli kunnossa. Välillä hammaspölyä tuli Kadin suusta niin paljon, että näytti kuin suusta olisi noussut savua kuin lohikäärmeellä. Kaikki saatiin kuitenkin kuntoon ja nyt treenaamaan täysillä. Lukella oli vain perus raspaus ja kaikki kunnossa.

Treenaaminen etsii vähän uusia uria koska eri ryhmät on sekoitettu aika lailla. Teimme nämä muutokset osittain pakon edessä ja osittain jo ajatellen ensi kautta. Mielestäni kaikki vaikuttaa nyt tosi innostuneilta ja motivaatio on mielestäni kaikilla erittäin hyvä. On muistettava että harvoin kehun mitään ilman syytä.

Saimme myös kuulla että Karjaan kisat järjestetään 4.9 ja kaikki hevoset lähtee mukaan kisoihin. Tulee olemaan aikamoinen show kun viemme sinne 5 hevosta. Pääasia on, että kaikki jotka haluaa, pääse mukaan. Tarvitsemme ehdottomasti myös ulkopuolista hevosen hoitoapua että selviämme päivästä. Karjaa järjestää ensimmäistä kertaa kisat joten on varmasti odotettavissa pientä ylimääräistä jännitystä.

Toivottavasti sateet eivät nyt vain pilaa syksyä että keretään treenata.

Roy