Ensi lumi

Ulkona sataa lunta ja oikeastaan on erittäin kiva että saa olla sisällä. En yleensä viihdy kovin hyvin vain istuskelemalla tekemättä mitään, mutta tämmöisellä säällä käy tämäkin. Työ, hevoset, vikellys, touhuaminen ja Juulia vie minun kaiken ajan mitä on nukkumisen ulkopuolella. Tosi asia on, että meillä ei ole ollut telkkaria kohta seitsemään vuoteen, enkä oikeasti kaipaa sitä ollenkaan. Tunnustan että välillä voin kyllä jäädä koukkuun johonkin videoon, pakko on katsoa loppuun vaikka tietää että seuraavana päivänä taas väsyttää. Nuorena aina uskoin että vanhemmat eivät tarvitse unta niin paljon kun eivät kasva enää, tämä ei päde minuun. Jos en saa kahdeksan tunnin yöunta, ei mistään tule mitään. Toisaalta voin kyllä joskus tehdä pari vuorokautta työtä putkeen jos on tarve, kokeiltu on.

Katselemme aina välillä myyntihevosia jos vastaan tulee. Meillähän on yksi paikka vapaana tallissa ja ei sitä vielä varmuudella voi sanoa tuleeko näistä uusista niitä huippu vikellyshevosia. Molemmat eivät vaikuta välittävän kovasti mitä selässä tehdään mutta minusta molemmissa on muuten vähän ongelmia liikkumisessa. Molemmat ovat erittäin rauhallisia ja eivät turhaan hötkyile mutta jotakin on mistä en oikein pidä. Ehkä ne vain ovat vielä niin uusia minulle. Päivittäin muistelen Leeviä ja kaipaan sitä vieläkin. Sen kanssa meillä vasta oli ongelmia alussa ja tietyt metkut eivät poistuneet pienestä pojasta koskaan. Paljon vaikuttaa myös se miten hevonen menee kisa tilanteessa. Sony ei koskaan ole täydellinen kotona mutta kisoissa se menee tosi hyvin, tämä pätee myös joihinkin vikeltäjiin! Joten maltti taitaa olla tässäkin asiassa valttia. Kuitenkin haluaisin siteerata erästä tunnettua ravivalmentajaa. Jos kerran valmennus menetelmät on ositettu oikeaksi, ei niitä kannata muuttaa, mieluummin vaihtaa hevosta jos ei synny tulosta.

Roy