Ei tullut uutta hevosta meille. Clintillä oli oikea takajalan kintereessä niin paha nivelrikko, että Heikin mielestä riski on suuri, että tulee sanomista. Hevonen toimi tällä hetkellä puhtaasti mutta kuinka kauan, on mahdotonta sanoa. Muutokset olivat niin suuria ja paikoissa joille ei ole mitään tehtävissä, joten jätimme oston. Olisi myös mahdotonta saada vakuutusta tälle jalalle. Harmittaa ihan hirveästi koska hevonen käyttäytyi erittäin rauhallisesti ja hienosti myös vieraassa paikassa. Mutta ehkä eniten minua harmittaa tilanne myyjän puolesta. Ei ollut meille eka kerta kun myyjä saapuu paikalle terveen hevosen kanssa ja poistuu tietäen että hevonen on rikki ja periaatteessa mahdoton enää myydä kilpailukäyttöön. Tilanne on erittäin kiusallinen ja ikävä mutta minkä sille voi, emme me vain voi ostaa jo valmista ongelmaa kun muutenkin tuntuu että hevosilla aina on jotakin rikki.

Valmennukset kotona ovat jatkuneet melkein taukoamatta vaikka vähän lunta tuli. Kenttä on niin hyvässä kunnossa, että kun kerran on kuivunut, niin ei pienestä mene enää liian märäksi. Tuntuu vain että kun me iloitsemme kotona treenaamisesta ja lisääntyneistä hevosvuoroista niin tytöt evät vielä ole sisäistäneet sitä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, niin aika moni jättää nyt treenit väliin. Pikkasen huolestuttaa, koska Lahden kisoihin on alle kuukausi aikaa. En oikeasti pidä myöskään siitä, että on kiva treenata vain kerran viikossa, silloin ne polkevat vuodesta toiseen vain samalla tasolla kehittymättä. Tämä taas usein johtaa siihen että pikku hiljaa turtuu koko lajiin ja lopettaa kokonaan. No ehkä on vielä liian aikaista tuomita ketään. Itselläni on vain niin hirveä vauhti päällä kaiken kanssa just nyt…

Bagira, Sony, Luke ja Kadi menevät tällä hetkellä ihan kivasti. Eniten ehkä odotan Kadista, koska sillä ei ole mikään kiire mihinkään. Kirjaimellisesti tämä on myös totta, onhan se vasta 9 vuotias. Leevi ja Sony olivat jo kymmenen vanhoja aloittaessaan vikellyksen. On aina muistettava että ”hiljaa hyvä tulee”

Roy