Kiitos Grann talli!

03.09.2012

Olitte taas järjestäneet aivan upeat vikellyskisat. Ja jostain ihmeen syystä, vaikka luvattiin sadetta ja reilusti sunnuntaille, saitte sen myös poistumaan. Vaikka lähtijöitä oli paljon, aikataulut ei juurikaan lipsuneet. Oli myös ihana todeta että näin monella lähtijällä meille jäi aina riittävästi aikaa verkata seuraavaa hevosta ennen suoritusta. Tämä on yleensä ongelma tynkä kisoissa. Monelle kyllä päivä oli pitkä mutta uskon että kaikille jäi aivan mahtavan hyvä fiilis. Tässä tunnelmassa jaksaa koko talven odotella ensi kautta ja uusia kisoja.

Mukana meillä oli koko ryhmä. Viisi hevosta ja 20 vikeltäjää. Jos aloitan meidän kaikista pienimmistä, niin en löydä tarpeeksi hyviä sanoja ylistämään heidän aivan upeata suoritusta. Viikko ennen kisoja uusittiin kür yhden vikeltäjän loukkaantumisen takia, se nostaa vain heidän arvostusta. Olin mukana viimeisissä harkoissa ennen kisoja punttaajana ja voin helposti todeta että kyllä kaikki tekivät ylisuorituksen kisoissa. Toinen sija seitsemästä joukkueesta oli täysin ansaittu. On myös huomioitava että voittajien pienin tyttö oli pidempi kuin meidän pisin. Parissa nähtiin oikein hienot suoritukset molemmilta pareilta. Nelli ja Mira hävisivät PM kävijäparille vain muutaman kymmenysosan, ei paha. Paula ja Heta esittivät ennen näkemätöntä parivikellystä Suomessa upealla ohjelmalla, voitto tuli ylivoimaisesti 6,8 pisteellä. Pisti oikein miettimään että mitä tästä nyt sitten seuraa… Yv meni ihan ok, ei yllätyksiä mihinkään suuntaan, ehkä paras rutistus oli jotenkin poissa. Laukkajoukkue tsemppasi oikein kivan suorituksen myös, parantamisen varaa kyllä löytyy.

Kisojen toiseksi paras asia oli meidän hevoset. Kaikki menivät erittäin hienosti ja osasivat käyttäytyä erittäin mallikkaasti. Ehkä kaikkein pahin yhdistelmä on mennä kahdella hevosella kisoihin, silloin he ovat koko ajan niin toistensa perään. Nyt kun ryhmä oli isompi, ei ollut niin väliä vaikka yksi meni kisasuoritukseen. Sony parantaa vieläkin viimevuoden sairastelun jälkeen. Luke meni erittäin hyvin huomioiden että keväällä ei vielä hypätty laukassa selkään. Kadia kaikki kehuivat niin isoksi ja kauniiksi. Hyvin se myös meni mutta se tarvitsee vielä paljon harjoitusta että paranee. Mandy oli itse rauhallisuus ja Bagira oli oma itsensä myös.

Tänään kun tarkistin blogiohjelmaa, huomasin yllättäin että Leevin muistelmat oli taas suosituin artikkeli. Tulin siihen tulokseen että jos Googlaa ”iso vikellyshevonen” tulee Leevin muistelmat kärjessä. Vieläkin tuntui pieni pisto sydämessä kun luin mitä olin kirjoittanut. Kadi on iso, 176cm mutta Leevi oli ISO 189cm. Taitaa jäädä historiaan vielä pitkään meidän isoimmaksi vikellyshevoseksi.

Roy