Karjaa 2012

Laitoin muutaman videon karjaan kisoista youtubeen. C-tason joukkue teki parhaan suorituksen itseensä nähden joten se kuuluu ehdottomasti kaikkien nähtäväksi. Olen vieläkin yllättynyt ja ylpeä heidän järjettömästä tsemppaamisesta. Minusta myös Hetan ja Paulan parivikellys kuuluu tähän kastiin. Toista tämän tason suoritusta ei Suomessa vielä ole nähty. Myös Luken ensi esiintyminen vikellyksessä saa liittyä joukkoon, on muistettava että keväällä se teki vain perikset ja silloin vielä selkään mentiin käynnissä.

Roy

Kauhutarina joka päättyi onnellisesti

Meidän Horse Show esiintyminen oli kauhutarina joka päättyi onnellisesti. Kävimme jo tiistaina areenalla harjoittelemassa ja itse esitys oli torstaina. Harjoittelu meni ihan hyvin, Sony oli aika energinen mutta periaatteessa ihan ok. Ongelma oli vähän kiire. Vaikka meille oli varattu tunti aikaa, niin emme saanut käyttää koko tuntia ennen kuin muut tulivat jo.

Anni kävi Sonyn kanssa koulutunnilla keskiviikkona ja torstaina vikellettiin myös vähän kotona ennen lähtöä. Kaikki hyvin. Sony letitettiin ja laitettiin kuntoon, pistettiin pintelit valmiiksi jalkaan ja lastattiin traileriin. Matka sujui rauhallisesti ja jouduimme vähän odottaa areenalla ennen Sonyn purkamista koska olimme niin ajoissa. Kun otimme hevosen ulos trailerista, katsoin heti että miten se oikein tulee ulos. Yleensä Sony tulee vauhdilla luvan saatuaan mutta nyt se jotenkin tipsutteli. Päästyään ulos ja suojat riisuttuamme näimme heti että se tuskin pystyy kävelemään. Takapuoli vain tärisi ja huomasi että liikkuminen oli vastenmielistä. Päätimme kuitenkin yrittää liikuttaa sitä vähän. En ole ikinä nähnyt vastaavaa. Välillä se ontui niin kuin etusta ja välillä potki takasella että jotakin ärsytti kovasti. Sony käyttätyi kuin olisi ollut humalassa. Sony ei yksinkertaisesti suostunut mihinkään. Katsoimme kaviot, mitään ei näkynyt. Lopulta epäilimme että jos pinteleissä on jotakin ja riisuimme hevoselta kaiken. Ensireaktio oli, että ei auttanut. Sitten yllättäin kaikki oli hyvin, ei ollut enää mitään ongelmaa. Ei muuta kun satula selkään takaisin ja GP ratsujen joukkoon verryttelyyn. Sony näytti jopa hienolta muitten joukossa.

Esitys tehtiin sitten ilman mitään jaloissa ja lopputulos oli erinomainen. Tästä voitte katsoa itse. Olemme pähkäilleet tapahtumaa ja luulen että tämä oli monen yhteen sattuman summa. Joka päivä oppii uutta kun eläinten kanssa on tekemisissä.

Gero on kuningas

Menneenä viikonloppuna kävi Gero Mayer saksasta, asustaa nykyään Ruotsissa, pitämässä valmennusta Suomessa. Jos lyhyesti kommentoin ensin, niin oli pirun hyvä!

Lihastreenit olivat aivan sairaan rankkoja, mutta kun joku vähän väsyi, niin juostiin ympyrää että palauduttaisiin, eikä matolla maaten niin kuin useammat tekevät. Usein hän motivoi tyttöjä että olette täällä, koska haluatte tulla paremmiksi ja vain tekemällä näitä juttuja tulette paremmiksi, yksinkertaista. Koko kropan hallitseminen lähtee aina lihaksista ja sitä vikellyksessä tarvitaan. Olen vähän sitä mieltä että meidän kotitreeneissä purnataan aivan liian helposti lihastreeneille. Puhumattakaan että suurin osa ei tee omalla ajalla mitään. Tilanne pitäisi olla päinvastoin, että valmentajalta saa vain ohjeet lihaskuntoon ja sitten sitä tehdään itse ja valmennus tunnilla voidaan keskittyä lajin harjoitteluun!

Itse vikellysvalmennuksen hän selitti erittäin tarkasti ja yksityiskohtaisesti kaikki liikkeet. Hän kävi läpi jokaisen liikkeen lähtökohdat, miten jokainen laukka askel vaikuttaa, ja mihin pitää kiinnittää huomiota ym. Kaikkein parasta oli, kun hän itse oli niin hyvä, että pystyi näyttämään tuosta vaan esimerkkiä mitä tarkoittaa, aivan mahtavaa! Vaikka tytöt olivat eri tasoisia, niin en huomannut missään vaiheessa väheksyntää heikompia kohtaan. Tämä piirre on minusta valmentajassa kaikkein tärkein, koska kaikki ovat joskus aloittelijoita ja ilman valmennusta kukaan ei tule hyväksi. Olen myös aivan varma että Gero on Elinin menestyksen takana.

Ainoa paha asia oli että tuntui, että aina aika loppui kesken. Hyvä on, että varmasti jos hän vain suostuu, niin saa tulla uudestaan.

Sony suoriutui molemmista päivistä kevyesti, hevosella mentiin aika vähän aikaa.

Kiitos Saritalle hyvästä järjestelystä ja kiitos maneesin lainasta, kateeksi käy kun on oma maneesi kolmelle hevoselle. Mutta ehkä joku päivä meilläkin on oma. Niin kuin olen ennenkin kirjoittanut, toivossa on hyvä elää!

Roy