Olemme pikkuhiljaa taas pääsemässä normaaliin päivärytmiin uuden tulokkaan tulemisen jälkeen. Hän ”Vilma” oli jo kolmen päivän ikäisenä ekaa kertaa tallilla ja nyt kuuluu jo niin kun kalustoon. Aloitin työt viime viikolla ja jotenkin minulle on työhön palaaminen ja aamulla herääminen tosi suuri ongelma. Ei oikein lähde kone käyntiin.

Ensi viikosta tulee vähän painajaismainen. Anni lähtee vierumäelle ke – pe ja minä lähden pe Savonlinnaan höyrylaivamatkalle, josta palaan lauantaina ja sitten lähdemme vielä illalla ajamaan Karjaalle. Karjaan kisat ovat siis sunnuntaina. Lähdemme liikkeelle koko porukalla, 4 joukkuetta pari ja yvt. Nostan hattua Team Be:lle, joka rohkeasti lähtee B-tasoa joukkueena kisoihin. Ja on myös mukavaa, että edes voimme kilpailla keskenämme A-tason joukkue luokassa.

Sain yllättävältä taholta kehuja siitä, että miten paljon olemmekaan panostaneet suomen vikellyksen puolesta. Kaikkein parasta oli, että kehuja ei yleensä ole kovin positiivinen ja hän on erittäin tunnettu hevospiireissä vaativista kommenteista. Kyllä tuntui hyvältä. Mutta vastaavanlaisesti suutuin yhtenä päivänä aika paljon, kun ei kukaan halua mennä Odilla Karjaalla. Teki jo mieli laittaa nettiin ilmoitus että vikellyshevosia myytävänä, kun meidän omille tytöille eivät kelpaa. Joskus ihmettelen miten huono muisti heillä on. Kukaan ei muista ja tietysti kaikki eivät edes voi, mitä oli mennä JRS hevosilla aikanaan ja mitä voi tapahtua jos on vain yksi hevonen. Onneksi rauhotun yhtä nopeasti kun suutun ja ketään ei myydä.

Vikellyksen korkein taho touhuaa kovasti kaikkea. Jaostolla on tosi hyvä meininki ja monta rautaa tulessa. Joskus vain tuntuu että onko se kaikki niin hallittua kun voisi toivoa. Mutta ehdottomasti parempi näin kun ei mitään. Geron saaminen valmentajaksi on varmaan lotto voitto lajille Suomessa. Pidän henkilökohtaisesti eniten hänen tyylissä siitä, että kaikki ovat yhtä tärkeitä, olkoon taso mikä hyvänsä.

Roy
ps. olisi kiva tietää missä meidän vikeltäjät yöpyvät PM kisamatkalla