Olen päiviä miettinyt mielessä tätä blogia, ilman mitään järkevää tekstiä.

En vain voi itkemättä tehdä tätä ja tuntuu aivan kauhealta, kun tallin toiseksi symboliksi kehittynyt hevonen, Leevin jälkeen, on poissa.

Mitä tästä eteenpäin, voimattomuus ja tunne että tekee jotakin väärin, on aivan valtava tällä hetkellä.

Juniori EM kisat 2010 ja CVI St Paura oli Sonyn ensimmäiset kisat. Sony lähti matkaan lähinnä reissu seuraksi Leeville, koska oli ollut meillä vasta puolisen vuotta. Toisin kävi, Leevin riehuttua itsensä rikki, Sony astui isoihin saappaisiin tosi mallikkaasti. Muistan myös elävästi että kotiin päin lähtiessä Sony karkasi, sitä jahdattiin valtavalla talli alueella aika kauan. Tämä karkaamistemppu aina välillä yllätti meidät kaikki, ja muodostui jopa Sonyn tavaramerkiksi.

FB_IMG_1453234026862

Toinen merkittävä ja tosi ihmeellinen asia oli Sonyn otsaontelon tulehdus. Se oli melko vaikea löytää ja käytännössä pilasi yhden kauden kokonaan.

Sonyn paras kisasaavutus on vuodelta 2012 saavutettu PM hopea senioreiden yksinvikellyksessä.

Sonyn tulee varmaan moni muistamaan koska se teki pitkän taipaleen meillä joukkue hevosena. Toisinaan ailahtelevasti ja välillä taas kaikkensa antaessaan kiltisti ja täydellisesti. Sonyssa eli aina pieni varsa joka ei aikuistunut täysin koskaan kokonaan.
Viimeiset vuodet Sony toimi myös aloittelijoiden luottohevosena. Selkään kun pystyi laittamaan kenet tahansa ja Sony meni aina kiltisti.
Jupe

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua kovasti iso pää, olet ansainnut hyvät päivät ikuisesti vihreillä laitumilla.

Kiitos Sony