Sony vihreillä laitumilla

20.01.2016

Olen päiviä miettinyt mielessä tätä blogia, ilman mitään järkevää tekstiä.

En vain voi itkemättä tehdä tätä ja tuntuu aivan kauhealta, kun tallin toiseksi symboliksi kehittynyt hevonen, Leevin jälkeen, on poissa.

Mitä tästä eteenpäin, voimattomuus ja tunne että tekee jotakin väärin, on aivan valtava tällä hetkellä.

Juniori EM kisat 2010 ja CVI St Paura oli Sonyn ensimmäiset kisat. Sony lähti matkaan lähinnä reissu seuraksi Leeville, koska oli ollut meillä vasta puolisen vuotta. Toisin kävi, Leevin riehuttua itsensä rikki, Sony astui isoihin saappaisiin tosi mallikkaasti. Muistan myös elävästi että kotiin päin lähtiessä Sony karkasi, sitä jahdattiin valtavalla talli alueella aika kauan. Tämä karkaamistemppu aina välillä yllätti meidät kaikki, ja muodostui jopa Sonyn tavaramerkiksi.

FB_IMG_1453234026862

Toinen merkittävä ja tosi ihmeellinen asia oli Sonyn otsaontelon tulehdus. Se oli melko vaikea löytää ja käytännössä pilasi yhden kauden kokonaan.

Sonyn paras kisasaavutus on vuodelta 2012 saavutettu PM hopea senioreiden yksinvikellyksessä.

Sonyn tulee varmaan moni muistamaan koska se teki pitkän taipaleen meillä joukkue hevosena. Toisinaan ailahtelevasti ja välillä taas kaikkensa antaessaan kiltisti ja täydellisesti. Sonyssa eli aina pieni varsa joka ei aikuistunut täysin koskaan kokonaan.
Viimeiset vuodet Sony toimi myös aloittelijoiden luottohevosena. Selkään kun pystyi laittamaan kenet tahansa ja Sony meni aina kiltisti.
Jupe

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua kovasti iso pää, olet ansainnut hyvät päivät ikuisesti vihreillä laitumilla.

Kiitos Sony

3 vastausta to “Sony vihreillä laitumilla”

  1. Viivik Says:

    Todella surullista, että Sonyn taival loppui. Se oli hieno hevonen. Mullekin on jäänyt erityisesti mieleen se 2010 EM-kisa. Varsinkin pareille oli kova paikka vaihtaa hevosta arvokisoissa, mutta Sony hoiti sitten hommat hienosti. En muista, että sillä olisi ollut suoritukseeni ainakaan mitään negatiivista vaikutusta. Karkausepisodi oli pelottava, kun Stadl Paura on niin avoin paikka. Onneks te pysyitte Annin kanssa muistaakseni rauhallisina. Oliko se sitten niin, että lopulta Sony juoksi sellaiseen väliaikaiseen talliin ja jäi kiinni?

    Tässä lisäksi muutama oma muistoni Sonysta vuosien varrelta:

    Kaikista hevosista Sonyn koulutusvaihe on jäänyt erityisesti mieleen – olikohan ajankohta sitten alkuvuosi 2010? Muistan, että Sonylla oli aluksi hurjan pitkät piuhat, ja jokainen siirtymä vaati vähintään kymmenen kierrosta ravia pitkänä. Me vikeltäjät suoritimme kerta kerran jälkeen lähinnä polvivaakaa ilman kättä, tai ainakin sellainen fiilis siitä jäi. Kärsimätön ihminen ei olisi Sonysta saanut vikellyshevosta, mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kun sitä koulutettiin pitkään ja hartaasti, se myös palveli pitkään ja hartaasti.

    Ennen Stadl Pauraa Sony oli muistaakseni Lahdessa tai jossain harjoittelemassa kisaamista luokan ulkopuolella. Emme olleet treeneissä pystyneet kertaakaan tekemään koko joukkueperiksiä ilman, että Sony alkoi jossain kohtaa ravata. Kisoissa Sony kuitenkin löysi vieraskorean puolen itsestään ja suoritti koko pitkät perikset laukassa.

    Treeneissä Sonyn ravitaipumus (en tiedä oliko sillä tätä myöhempinä vuosina, mutta silloin aluksi) laittoi meidät vikeltäjät juoksemaan. Mä olin silloin joukkueohjelman ensimmäinen selkäänmenijä, joten tehtävänäni oli juosta Sony kiinni hyvin ripeästi ja hypätä selkään heti samalla iskulla, jolla otin kahvoista kiinni. Jos en ollut tarpeeksi nopea, Sony ehti heittää raville.

    Viimeinen hyvä muisto Sonysta oli, kun meidän Venla sai mennä sillä viime kesänä, kun ei mahtunut yv-kokoonpanoon Kaapolle. Tuntui todella kurjalta määrätä, että kaikki eivät päässeet menemään tutulla hevosella, joten oli valtava helpotus, kun Venla sai mennä Sonylla ja onnistui vielä sillä tosi hienosti suorituksissaan.

  2. Viivik Says:

    Sori jos tulee tuplana, lähettämäni kommentti ei näy mulle: Todella surullista, että Sonyn taival loppui. Se oli hieno hevonen. Mullekin on jäänyt erityisesti mieleen se 2010 EM-kisa. Varsinkin pareille oli kova paikka vaihtaa hevosta arvokisoissa, mutta Sony hoiti sitten hommat hienosti. En muista, että sillä olisi ollut suoritukseeni ainakaan mitään negatiivista vaikutusta. Karkausepisodi oli pelottava, kun Stadl Paura on niin avoin paikka. Onneks te pysyitte Annin kanssa muistaakseni rauhallisina. Oliko se sitten niin, että lopulta Sony juoksi sellaiseen väliaikaiseen talliin ja jäi kiinni?

    Tässä lisäksi muutama oma muistoni Sonysta vuosien varrelta:

    Kaikista hevosista Sonyn koulutusvaihe on jäänyt erityisesti mieleen – olikohan ajankohta sitten alkuvuosi 2010? Muistan, että Sonylla oli aluksi hurjan pitkät piuhat, ja jokainen siirtymä vaati vähintään kymmenen kierrosta ravia pitkänä. Me vikeltäjät suoritimme kerta kerran jälkeen lähinnä polvivaakaa ilman kättä, tai ainakin sellainen fiilis siitä jäi. Kärsimätön ihminen ei olisi Sonysta saanut vikellyshevosta, mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kun sitä koulutettiin pitkään ja hartaasti, se myös palveli pitkään ja hartaasti.

    Ennen Stadl Pauraa Sony oli muistaakseni Lahdessa tai jossain harjoittelemassa kisaamista luokan ulkopuolella. Emme olleet treeneissä pystyneet kertaakaan tekemään koko joukkueperiksiä ilman, että Sony alkoi jossain kohtaa ravata. Kisoissa Sony kuitenkin löysi vieraskorean puolen itsestään ja suoritti koko pitkät perikset laukassa.

    Treeneissä Sonyn ravitaipumus (en tiedä oliko sillä tätä myöhempinä vuosina, mutta silloin aluksi) laittoi meidät vikeltäjät juoksemaan. Mä olin silloin joukkueohjelman ensimmäinen selkäänmenijä, joten tehtävänäni oli juosta Sony kiinni hyvin ripeästi ja hypätä selkään heti samalla iskulla, jolla otin kahvoista kiinni. Jos en ollut tarpeeksi nopea, Sony ehti heittää raville.

    Viimeinen hyvä muisto Sonysta oli, kun meidän Venla sai mennä sillä viime kesänä, kun ei mahtunut yv-kokoonpanoon Kaapolle. Tuntui todella kurjalta määrätä, että kaikki eivät päässeet menemään tutulla hevosella, joten oli valtava helpotus, kun Venla sai mennä Sonylla ja onnistui vielä sillä tosi hienosti suorituksissaan.

  3. Ella Says:

    Minulle tuli toissapäivänä ihmeellinen tunne ja koin tarvetta katsella vanhoja kuvia Sonysta ja meidän taipaleesta. Sen jälkeen päätin lukea teidän sivuilta miten jätkällä menee nykyään. Todella ikävä lukea, että Sony on kuollut, mutta päätös on ollut varmasti kivuliaan oikea.

    Muistan, kun lähdettiin 2005 myytäviä hevosia äitini kanssa Klaukkalaan katsomaan ja saavuimme tallin pihaan. Ensisilmäyksellä rakastuin Sonyyn ja sen valtavaan päähän! Kohteliaisuussyistä piti koeratsastaa toinen hevonen ennen Sonya, mutta sisimmässäni olin jo sydämeni myynyt. Sony oli vasta tuotu Latviasta, sillä oli hypätty 110cm luokkia, mutta ei se mitään osannut. Laukannostoista, peräänannosta eikä oikein mistään muustakaan ollut mitään tietoa. Hypätä se osasi ja sitä se rakasti.
    Lensin sen selästä lahjakkaasti koehypyllä, kun miekkonen päätti ottaa hiukan lisää ilmavaraa siihen okseriin ja ponnistaa varmuudeksi tarpeeksi kaukaa.
    Ostopäätöksen tein heti, mutta toppuuteltiin vielä sen verran että käytiin toisenkin kerran kokeilemassa.

    Sony oli todella lempeä, kiltti ja ilkikurinen, karkasi minulta kotitallille saavuttuamme heti. Se vain lähti kävelemään eikä pysähtynyt! Sitä se teki ihan jokaiselle uudelle joka sitä käsitteli ensimmäisiä kertoja. Ei se koskaan kauas lähtenyt.
    Sonya alettiin treenaamaan ja oppikin kohtalaisen nopeasti. Laukannostot tuottivat eniten päänvaivaa ja se raville tipauttaminen oli alusta asti ”ongelma”. Tosin esteradalla ei moista ongelmaa ollut ja Sonylla olikin luontainen ”imu” esteille.

    Oli sen kanssa paljon hauskaa ja yksi mikä muistuu oikein hyvin mieleen on, että Sony inhosi koulukiemuroita. Mikäli et tehnyt sen kanssa muuta kolmeen päivään – alkoi se kenkkuilemaan eikä suostunut toimimaan. Asiaa helpotti jos ennen koulutreenejä käytiin maastossa touhuamassa, tunnin alussa vaikka käyntipuomeja tai ihan mitä vaan muuta.
    Intensiivisimmän jakson aikana käytiin se juoksuttamassa liinassa tai vapaana aamulla ja sitten valmennus illalla. Siten sen mielenkiinto säilyi.
    Sony ei juuri koskaan pukitellut, mutta lähti kyllä ryöstämään jos se turhautui. En tiedä tekikö se sitä vielä vanhemmalla iällä, että loppuravin/käynnin aikana piti nostella päätä oikein ylös ja venytellä alakaulaa. Alussa se myös koitti nyppiä pohkeesta.

    Se varasteli aina lippalakkeja, rikkoi vetoketjut takeista ja veti huppujen nyörit niin kireälle kun saa tai kunnes ne menivät rikki. Kengittäjän vyötä oli aina mukava natustella ja koittaa samalla tönäistä toinen maahan naamalleen. 🙂

    Se osasi tulla tietystä vihellyksestä ison laitumen toisesta päästä luoksesi, mutta ei se tarkoittanut että se kiinni olisi antanut!
    Se tykkäsi riisua aina kaverien loimet ja riimut, omat loimet se riisui ja hajotti myös! Äidillä oli jatkuva loimenkorjauspaja tulilla kotona. Yhdeltä eestinponilta Sony söi koko hännän leikkien ohella…
    Se rakasti leikkiä tyhjillä saaveilla, ämpäreillä, palloilla ja lumipalloilla. Lempijuttu oli talvisin tyhjentää juomasaavi, laittaa pää sisään ja puskea sitä pitkin tarhaa 😀

    Kilpailuissa Sony ei hyväksynyt ketään muuta hoitamaan/taluttelemaan paitsi äitini. He olivatkin parhaat kaverukset alusta lähtien ja vaikka äitini ei voinutkaan itse sillä koskaan ratsastaa, oli heillä erityinen suhde. Sony ei totellut ketään muuta yhtä hyvin.
    Kisoissa tämä hevonen syttyi kuin raketti ja oli toisinaan radalla pitelemistä. Aina se teki parhaansa ja antoi kaikkensa. Vaikka minä mokailin huolella niin radoilla Sony kyllä pelasti.

    Elämä heittelee ja vaikka se kivuliasta olikin niin Sony loppujen lopuksi myytiin. Sen piti päästä estepainotteiseen paikkaan jossa sen lahjakkuus olisi hyödynnetty parhaiten. Vaikkei siitä estehevosta loppuviimeksi tullutkaan niin olen todella vaikuttunut vikellysurasta jonka se teki Teidän kanssanne. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että sillä oli loistava koti ja paljon rakkautta!
    Ihanaa oli myös lukea, että Sonysta tuli teidän tallinne rakastettu hahmo ja, että se säilytti sen pilkkeen silmäkulmassa loppuun asti!!

    Sony oli elämäni hevonen, ystävä eikä toista yhtä rakasta tule koskaan vastaan!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: